Eli luku 4 Uusia Unelmia-sarjasta
Luku IV: Tylyahossa
Kun tuli aika lähteä Tylyahoon, kaikki olivat hilpeällä tuulella. Ilmiinnyimme ensin muutaman korttelin päähän pikkutien varteen. Samaan paikkaan, missä Poikittaislinja oli kerännyt minut kyytiin kerran. Sitten odotimme, että Poikittaislinja tuli paikalle, ja otti meidät kyytiin. Loppumatka olikin sitten helppo.
Kun lopulta tulimme Tylyahoon, oli kaikki erilaista kun viime käynnillä. Hunajaherttuattaren makeiskauppa ja Kolme Luudanvartta olivat jo ennestään tuttuja, samoin myös Weasleyn Welhowitsi, Fredin ja Georgen pilapuoti. Ginny halusi ensin pilapuotiin, että he saisivat majoittua sinne. Suuntana siis pilapuoti.
– Hei Ron, Harry, Ginny, Hermy, äiti ja isä! Fred tervehti ja huusi Georgen paikalle.
– Moi, Fred ja George! vastasimme.
– Äläkä kutsu minua Hermyksi, sillä nimeni on Hermione, Hermione valitti.
– Selvä on Hermy. Yritän muistaa jatkossa, Fred irvaili.
Kun olimme majoittuneet, menimme Kermakaljalle Kolmeen Luudanvarteen. Ginny halusi välttämättä hakea meille molemmille kermakaljat. Annoin hänen hakea ne, sillä huomasin Lavenderin parin pöydän päässä. Hän tuli luokseni.
– Moi, Harry! Onpa hauska nähdä täällä! Oletko jo päättänyt, mille alalle ryhdyt? Lavender intoili.
– Joo, alan auroriksi, mutta koska nyt on vain vähän pimeyden voimia liikkeellä, otan toiseksi ammatiksi Taikaministeriön apulaispojan viran, sanoin hiukan kyllästyneellä äänellä.
– Oi kun hienoa, minä ajattelin mennä töihin Päivän Profeettaan, mutta päädyinkin sinne Lovekivojen Saivartelija-lehden toimitusjoukkoon.
Onneksi Lavenderin äiti tuli pelastamaan minut hakemalla Lavenderin.
– Meillä pitää käydä vielä Madame Malkinin luona ja sinähän halusit käydä siellä pilapuodissa. meillä on aikaa enää alle kaksi tuntia. Vauhtia nyt! hän höpötti.
– Heippa, Lavender, nähdään taas, vilkutin Lavenderille. Lavender vain irvisti takaisin osoittaen äitiään.
Pian Ginny tuli takaisin. Ihmettelin, miten kahden kermakaljan saaminen saattoi kestää noin kauan, mutta Ginny selitti sen pitkällä jonolla. Kermakalja oli hyvää, mutta se maistui jotenkin hassulle. Varmaan tuo ihana Ginny oli siihen lisännyt salaisia ainesosiaan. Hetkinen, hänhän on aivan vastustamaton. Mitähän minulle on tapahtumassa?
Kirjotin jo aika kauan sitten mutta julkaisin vasta nyt... Lukekaa aiempi osa jos ette muista mitä tapahtui viimeksi!
xoxo//Jossu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti